Tracks

01. Tulimyrsky
02. For Whom The Bell Tolls
03. Taistelu Pohjolasta
04. Hvergelmir
05. Back To North



01. Tulimyrsky

[1]

"Muistan, kuinka katsoin sinä yönä ulos ikkunasta.
Meri oli tyyni, ja taivaan tähtiä peitti ohut, harsomainen sumu.
Ranta oli hiljaisempi kuin koskaan, mutta minä en saanut unta.
Katselin lintujen värisevän oksillaan;
Ihmettelin miksi ne ovat niin levottomia, aivan kuin olisivat odottaneet jotain.
Myöhemmin ymmärsin, että kuolema oli kuiskannut niille, aivan kuten se olisi kuiskannut Meillekin jos olisimme osanneet sen kieltä."

[2]

"Aamun vielä viipyessä he saapuivat.
Kuusi pitkää ja kapeaa,
Kauniisti koristeltua laivaa piirtyi sumuun alle virstan päässä siitä ikkunasta,
Josta minä niitä katselin.
Seurasin, kuinka aseistetut miehet yksi toisensa jälkeen kahlasivat rantaan ja sytyttivät Tulen soihtuihinsa;
Ja he olivat ensin vaiti, yhtä hiljaa kuin rantakin.
Sammutin kynttilän ikkunaltani toivoen että miehet eivät olleet huomanneet minua, ja Pakenin."

Aseet esiin! Soihdut esiin! Nyt menkää ja tuhotkaa! Kaikki polttakaa!
Sääliä ei ansaita, jokainen asukas surmatkaa!
Jätitte kotinne kostaaksenne, se tehkää ja täyttäkää kohtalonne!
Tahdoitte verta, nyt siihen itsenne tahrikaa!

Meri peilaa korkeita liekkejä, lohikäärmeet lepäävät ylpeinä kaiken keskellä.
Katselevat hävitystä, seuraavat tappajan kirvestä ja miekkaa.
Joku pakenee, repii nuolen selästään. Niin moni verivanaan hukkuu.
Meri peilaa korkeita liekkejä, aurinko tulen mustaan henkeen peittyy.

Niin nousee... tulimyrsky!
Mustaa verta sylkee!
Taivaan maalaa... tulimyrsky!
Liekein maata nylkee!

[3]

"Se oli kostoretki, vaikka en tiennyt sitä vielä silloin.
Miehet olivat kotoisin siitä samasta kylästä, kaukaa meren toiselta rannalta,
Johon me olimme vuotta aiemmin hyökänneet...
Ja minä muistan, kuinka yksi heistä oli silloin jäänyt tekemään kauppaa kanssamme;
Luopio, joka ei halunnut palata omiensa luo,
Ja me ostimme häneltä avaimet hänen kansansa hävittämiseen."

Ryöstäkää! Raiskatkaa!

Aamu valkenee kaukana.
Matkojen takana jo miehet miekkoinensa.
Ei näy ihmistä täällä.
Suojaa vailla on kylä, ei sitä kukaan aavista.

Hyökkäyksen nopean sarastus lähettää, jo talo toisensa jälkeen palaa.
Päivä lyhyt monelle lie. Sen jokainen muistaa mistä myöhemmin kerrotaan.
Kun hän saapui, kun hän katsoi kattojen palavan, näki rakkaiden kaatuvan.
Ei aseita laskettu. Kuolevan suulla se mistä he tulivat.

[4]

"Ei heillä paljon eloonjääneitä ollut.
Taistelutahtoa heillä kuitenkin oli, ja uusia miekkoja saattoi aina takoa.
Talven ja kevään kestäessä he rakensivat kuusi upeinta koskaan näkemääni laivaa,
Ja kokosivat niihin miehiä kaikista heille suopeista naapurikylistä,
Kolmenkymmentä väkivahvaa pohjanmiestä kuhunkin.
Heidän laivansa eivät pelänneet merta, ja miehet itse eivät pelänneet mitään."

Niin miehet matkalleen saatetaan.
Ja väki rannalla odottaa, kenties peloissaan.
Huuto kauas jo kiirii, nyt soutakaa!
Niin täynnä uhoa nuoret hetkeään vartovat.

Kunnes salmen suulla tyhjästä myrsky nousee.
Vaivatta repii vahvankin kannelta aaltoihin.
Pohjatuulelle Orm jo raivoissaan huutaa.
Tätä laivaa et kaada! Miehet köysiin tarttukaa!

[5]

"Ehkä se oli joku heidän jumalistaan,
Joka sai koko kesän rannikkoa piinanneen vimmaisen tuulen viimein laantumaan.
Eihän kukaan meistä arvannut, mikä tuho meitä sen tähden kohtaisi;
Muistan vain jonkun kironneen sitä, kuinka karja pitää sumun takia koota takaisin Aitaukseen.
Mutta linnut tiesivät, ja ne pysyivät vaiti, ja kuuntelivat."

Ei hiljaista rantaa niin.
Merta katso, tunne veden paino.
Mitä vihaa se päällään kantaa.

On niityillä vihreillä noilla rauha kuin kuolemassa.
Liike pysähtyy. Usva pelloilla raskaana makaa.
Pian päivä jo hämärtyy. Ei merelle näy.

Torilla jokunen kauppaansa vielä käy.
Osa kotiin kai aamulla jäänyt on.
Jossain lammas apeana heiniään syö.
Vierellä paimen nälkäinen ja levoton.

Sumu tiheä ei avita kenenkään matkaa.
Ei kukaan tiedä mitä meri matkaan saa.

[6]

"Sinä yönä, kun sytytin kynttilän ikkunalleni...
Se ei kavaltanut minua, vaikka uskon, että sen olisi pitänyt.
Muistan katsoneeni, kuinka soihtu toisensa jälkeen syttyi, mutta miehet itse odottivat Jotain;
Ja he keskustelivat.
Juoksin läheisille kukkuloille herättämättä ketään,
Ja toivoin että he heräisivät itse ja tietäisivät paeta.
Eivät ne miehet minua tulleet hakemaan, eivätkä ketään niistä jotka pian saisivat Surmansa."

Vimma katseista loistaa, pelon kohtaa.
Ja talo toisensa jälkeen palaa.
Ristin kantaja nyt verta kaavullaan.
Jos kultaa vain löytyy, se otetaan.

Ryöstäkää! Polttakaa! Tappakaa! Nyt kosto haetaan!

[7]

"Henkipatto, jota he etsivät, tuli aikoinaan rannoillemme pohjanmiesten ryöstöretken Mukana,
Yhteen niistä läheisistä kaupungeista joissa kauppamiehet usein käyvät.
Hän oli voimallinen soturi, mutta ei välittänyt maineesta, sillä kulta oli sokaissut hänet.
Ja hän saapui myöhemmin luoksemme,
Tarjoten meille mahdollisuutta ryöstää hänen kansansa rikkaudet;
Ja me maksoimme hänelle siitä tiedosta jonka hän meille antoi."

Niin teilleen mennyt kylän viimein löytää.
Miekka vyöteisillä lepää, auringossa välkehtii.
Tuopistaan juo, pitkään puhuu.
Moni puheesta luopion kiinnostuu.

Meren takaa jostain hän tänne saapui.
Meren taakse hän sukunsa jätti.
Hetken epäröi, palmikkoaan haroo.
Hän tuskin aikoo takaisin.

Suvullaan on rahaa, sen hän kertoo.
Ja sen kylänmies ahnas kuulee mielellään.
Vielä kuoppaansa lankeaa, sitä vielä ei tiedä.
Jokaisen petoksen kuolema lunastaa.

[8]

"Ja sinä aamuna, kun me olimme laskemassa vesille ja suuntaamassa kohti kanssamme Kauppaa tehneen petturin kylää, hän lähti luotamme.
Näin hänet itse, kun hän oli kävellyt viimeiseltä talolta jo puolen virstaa antamamme Kultasäkki harteillaan;
Ja siksi tiedän, että nämä kyläämme myöhemmin hyökänneet miehet eivät häntä täältä Koskaan löytäneet."

On veri luopion meidän!
Sen saamme vaikka kaikki pitäisi polttaa.
Saa siitä maksaa minkä myi.
Hornaan veljensä hylännyt joutaa.

Eikä kukaan sitä tiedä, ei voinut nähdä.
Kun jo kaukana maa haastoi typeryyden.
Päätöksen tarinalleen, häpeän hiljaisen sai.

[9]

"En tiedä, kuinka monta päivää lopulta vietin piilopaikassani, sillä palavien talojen yllä Makaava musta savu peitti auringon; ja ne talot paloivat pitkään.
Ehkä he lähtivät laivoinensa jo samana iltana, mutta minä en uskaltanut palata kylään Vielä silloin.
Ja rannalla oli edelleen hiljaista, kun tulimyrsky viimein laantui; mutta ihmiset olivat Kuolleet, ja linnut olivat lentäneet pois."

Pian tanssivat liekit yksin.
Yksin jää kaunis ranta alle taivaan.
Hiljainen paikkaa haavojaan.
Niin matkaan laivat lasketaan.

Kiirii särkynyt ääni jossain.
Jossain mies yksin soutaessaan laulaa.
Taskut täynnä, kohti itää.
Tulen hehku näyttää öisen tien.
Niin tuuli kotiin meidät vie.


02. For Whom The Bell Tolls

Make his fight on the hill in the early day
Constant chill deep inside
Sounding gun, on they run through the endless grey
On the fight, for they are right, yes, by who's to say?
For a hill men would kill, why? They do not know
Suffered wounds test there their pride
Men of five, still alive through the raging glow
Gone insane from the pain that they surely know

For whom the bell tolls
Time marches on
For whom the bell tolls

Take a look to the sky just before you die
It is the last time you will
Blackened roar massive roar fills the crumbling sky
Shattered goal fills his soul with a ruthless cry
Stranger now, are his eyes, to this mystery
He hears the silence so loud
Crack of dawn, all is gone except the will to be
Now they will see what will be, blinded eyes to see

For whom the bell tolls
Time marches on
For whom the bell tolls


03. Taistelu Pohjolasta

Aseisiin, oi pohjoisen soturit!
Isiemme pyhällä maalla
Vihollinen meitä vastaan
Kruunataan vain kuolemallaan.
Kristityt karkoitetaan.
Taivaansa porteilla
Verellän kastetaan.

Te kurjat, heikot käännyttäjät
Jotka astutte meidän tiellemme.
Kadotukseen, taivaan lapset,
Kuolema ikuinen odottaa.
Miekkoihin tarttukaa!
Emme pisaraakaan teille suo.
Kohta punaiseksi värjäytyy maa...
Veri virtaa!

Kuolkaa!
Poistukaa meidän maaltamme
Ja kärsikää rangaistuksenne.

Jumalankuvien perilliset
Eivät maatamme anasta tuhotakseen.
Ei Jehovan poika ansaitse kunniaa.

...Ja kun veri lakkaa virtaamasta
Tiedät meidän voittaneen.

Kuollut on se sädekehä
Joka heidät ympäröi.
Tappava sen miekan terä
Joka voiton sinetöi.

Hyytävä on pakkanen
Joka meitä syleilee.
Metsät, aavat pohjoisäen
Vapaudestaan kiittelee.

Jääkentät kimaltelevat,
Verisinä säihkyvät.
Järvet luovat loistettaan
Talven valtakunnassaan


04. Hvergelmir

Vina, vegsvinn, thjodnuma
Rivers born of hvergelmir
Bjöll, strön, ylgr, leiptr
Born of the great valhall

All of them flow
In the lands of midgardr
Last they go deep
Flow down into hel

Under the left root of yggdrasil
Lies the place for the old and the weak
When ragnarök comes swords will rise again
Thousands of bodies arise

Warriors march to the fiery pits of hel
The gates are wide open
Fenris will break free, splitting the skies
Surtr brings fire from the south

Ruled by the daughter of loke
Hel was her beautiful name
The rivers run blood of the weak
Realm of ancient souls

Nifelheim
The grave for the fools
Odin's men didn't sleep there

Below hel
A place for betrayers
The ultimate punishment


05. Back To North

Unleash the powers
Powers of destruction
Hatred within us
The darkest obsession
Gods of the sea
Gave us the mind
Gods of warm now let us win

A new day is born wake up sons
And daughters
United by the gods, we sail the
Violent waters
They gave us a sign
A man on a cross
Supposed to save us all, but
Their minds are forever lost

Take me home
Back to north

The old man whispers, no
Bitterness in his face
He is not afraid of death
He'll come to a better place
As the boat is burning
In this foreign land
No one can tell when I can
Take my mothers hand

We all wanna go home
Many months at sea
Only the strong survive
Feels like an eternity
Our pockets are full of gold

Home to the land of ice
Our eyes are filled with glory
The land we wish to end out lives

Take me home
Back to north

A new day is born, wake up sons
And daughters
United by the gods, we sail the
Violent waters
Gods of the sea
Gave us the wind
Gods of war, now let us win

The hammer smashing the sky
Lightning is his pride
The creator of thunder
He will never die
The wind is blowing for us
At least we're going home
This journey won't be
Forgotten
Shall be written on
A sacred stone

Take me home
Back to north