Kuuluu kalake muan sisästä
Hakkoo houkka turvoo taevaan isästä
Nousoo raevo polttavan kuumuuven
Tulesta pimmeyven, voemasta syvvyyven

Punanen koora raatoo hakkoo
Pirunnyrkki hiilhankoo takkoo
Hulumuvaa lieskat ku huutaa palakeet
Helevetin ahjossa tanssii valakeet

Nousoo sarvet liekkien merestä
Pahhuus sua voeman syntisen verestä
Kasvaa raevo polttavan kuumuuven
Tulesta pimmeyveen, voemasta syvvyyven

Anna sormes, anna sielus, suat onnen ikkuisen
Pitkän eli lyhyven, elämäs pittuisen
Tuu tulleen, tuu tuoneen, jäe lupaus täättämättä
Maakkoomaan vier viereen, jäe siäli käättämättä

Luavalla täättää syvvyyven merta
Tulleen vuojattaa syntisen verta
Huutaa ruojan musta sielu
Aakee helevetin tulinen nielu

Outtaa tyttö tienposkessa yöllä suluhastaan
Kuu paestaa kalapeena, hanget hohtaa
Lupas poeka kaavvan sitten tulla häntä vastaan
Soe kaakana aesakello, hän reessä rakkaasa kohtaa

Kuu paestaa helleesti
Kuollu ajjaa kevveesti

Värjee kuu öestä hankee
Ee suluhosta varjoo lankee
Kiitää reki järven selekee
Etkö jo tyttöni pelekee?

Ee tiiä tyttö, jo kaavvan aekoo on suluho ollu vaenaa
Hilijanen mies ee mittään virka, totisena hevosta ohjoo
Kelemeet sormet tyttöön tarttuu ja kylymään syliin paenaa
Kirkuvvoo neitoo mukanaan viep kohti haavvan pohjoo

Kuu paestaa, kuollu ajjaa
Kohti manan majjaa
Viep tyttöö mies kylymän käjen
Haatuumuahan Vehmasmäjen

Valu poskilta puna, nyt valakosiin puvettuna
Makkoo aetassa yksin kalavakka neito
Valu huulilta hymy nyt äetmuorj' itkettyny
Pukkoo sukkija jalakoehin kalapeen neijon

Hän pimmeessä kovalla laavalla makkoo
Silimät aakee, joku ovveen hakkoo
Ukset aakasoo kuolleijen tuvan
Hahmo tumma kumartaa, kyssyy: ''Suanko luvan?''

Kääppä tyttö kääppää tanssiin
Alle sillan mustan virran
Nyt piru piikoo piirittää
Alla sillan mustan virran
Kääppä tyttö kääppä tanssiin
Ylle virran alle illan
Nyt piru piikoo pyörittää
Alla sillan mustan virran

Piän pielukseen paenaa nyt neito vaenaa
Suapuu päevä ja sureva väkj'
On tyttö ryvettyny, nyt väkj' säikähtyny
Sukkija revenneitä tuijottaa kalapeen neijon

Luita ja hampaeta pitkin pihhoo
Seipäellä päetä ja ruakoo lihhoo
Nahkurin sakaraan lyötynä kuoret
Helevettiin sisus ja suolet

Ruumiista henki riivataan
Alas aena lähetettään
Ruavas liha silivotaan
Pistettään ja riiputettaan
Kurja elo kaekki hylykee
Sielu männöö matkoehisa
Aetta täännä väkkee kylymee
Lihhoo iliman henkijänsä

Rattaat kuolon ympyrätä pyörii
Eekun vuan hirteen ja sammaan nyöriin
Tekköö tuas työtään tuo Tuonen renki
Lähtöö sen mukkaan jokkaesen henki

Orrelta vinnin nahkat roekkuu ja tyhjin silimin kahtoo
Ku immeinen veljesä muahan paenoo ja elukan laella lahtoo

Syvän mustempi olj' syttä
Silimissään synkee sihti
Rutto runtelj' joka ruojoo
Kinttujansa vaevas kihti
Ympärillään kuolon löyhkä
Ilima sakkee kärpäsistä
Maot ryömi pitkin nahkoo
Valu visva sen käsistä

Karsikosta kiänny sijaton sielu!
Paekkas ee ou piällä muan
Palloo takas kalamiston leppoon!
Vaeltoo et ennee tiällä sua

Kyitä jaloessasa kiemursj'
Kiärmeistä mua olj' musta
Sahaselät siinä sihisj'
Kuiski korvaan hookutusta:
''Jätä tuakses tuonen tuvat, astu pirttiin eläväisten!
Anna niitten maestaa kostoo, tuomijota kättes jäesten!''

Mieltään korvens liekki koston
Silimistään paesto raevo
Poltti laella kiärmeen myrkyn
Vihan ehtymätön kaevo

Mustat pilivenroekaleet lippuu vastatuulen
Täättää taevaan, immee elon poes ilimasta
Ratsastaja päevän viimesen naaraa kolokosti
Ku huaskalinnut kokkoontuu polulle vaenajan

Murreen tuulet puhaltaa
Noosoo kuarneet siivilleen
Peittää parvet valon, peittää aaringon
Päejen piällä meikka kohtalon

Musta huaskalintu nokkii lihhoo ruatojen
Kuolonpitoja pittää lintu paholaesen
Sotakentän hilijenneen ja jiänteet ruumiijen
Suastan immeissuvun peittää parvet korppien

Jiä varjoon parvien huaskalintujen, muailma immeisten
Kääp suojaan siipijen huaskalintujen, koko suku immeisten

Kärriin kyyvissä suapu vieraat ouvot talloon
Kumara on kolomen käänti, vaevanen
Jokkaesella tumminta piällä, piät piilossa

Aaringon laskettuva ensmäenen kolomesta paljastaa piasä ja tuo Pelon

Tulj' unniin kaahu, tuska rinnan piälle
Vei kooristus ja paeseet mullan alle

Pimmeellä töllin kylymän jättää matkoojat
Pihasta pihhaan, talosta talloon vaevat kää
Yön selkään vieraat haehtuu, viejee vaella

Keskiyöllä keskimmäenen kulukija näättää kasvosa ja tuo vilun

Kaahun tuo Paenajaenen
Vilun Horkka pahanlaesen
Rutto turman, haatajaeset

Uamuyöstä vieraesta viimenen riisuu huppunsa ja tuo kuoleman

Piäs pirtin sissään vieraat kuhtumatta
Tullessaan turmat toevat, lähtiissään elon vei

Pellolta roovan raeskooman
Niityltä kivien kyntämän
Kaakoo korvesta kuusien, syvältä soijen sisältä
Tulloo paekoilta pelekojen
Nousee sisältä syvvyyven
Murhemielj', murhooja
Kylymä usma utunen

Meijjät kaekki nuo ykstellen noutaa
Haataan joutaa jokkaenen
Yhtä kansoo kirkkomuan

Iänet sumussa sakkeessa
Huastaa kieltä kuolleijen
Kirroo kovvoo kohtaloo, eläviä inhoten itköö
Iliman iäntä ilimestyy
Väkkee sumun seasta
Kuolleet käjet koholla
Kansoo kirkkomuan

Tyvenellä liekki lyhyn liehuu
Seinillä ruanut, rievut riehuu
Kansj' halakoluatikon hakkoo
Tuoppeja tinasija tuvassa takkoo
Saanankivet seinille sinkoo
Pihhaan laateet lahot linkoo

Levoton renki, räähähenki

Oekeus tuo toes sielulle raahan
Solomis hihhaan surunaahan
Piällä jos oes puinen palttoo
Suatas tuota mielesä malttoo

Uunista pölläätti tuhkat tuppaan
Palavat pärreet paeskas pelukoppaan
Karkas tulj' pehkuille
Pehkuilta seinille
Seiniltä orsille
Nyt palavasta pirtistä huutaa

Syytönnä lahattu, suohon haavvattu

Tytär talon luppauksen anto
Kaana ja katteus kalaman toe
Kirkon kuppeeseen kantakee
Veljmiehelle tuomijo antakee

Rannan kallijot täännä olj' verta
Puroena huavoesta juossuna hurme
Piruista täättynä jokkaenen merta
Immeisten osana suru ja murhe

Kalamavesj'

Tieltä toevoo et löyvä, sen suat uskoo
Tarjolla pelekästään loputonta tuskoo
Suru ratkoo syvänten saamat
Pintaan nostaa vanahat kaanat

Kalamavesj' ruumiit sylliisä sulukoo
Ualtojen huomaan vaenajat vaepuu
Virstan toesesa jäläkeen kulukoo
Suattoväkj' tuakkanaan loputon kaepuu

Kalamavesj'