Viikate - Unholan Urut lyrics
 |
Tracks 01. Unholan Urut
02. Pohjoista Viljaa 03. Nämä Herrasmiehet 04. Ajakaa! 05. Vaarallista 06. Vesi Jota Pelkäät 07. Tie 08. Autuaat 09. Käki 10. He Eivät Hengitä 01. Unholan Urut
Kourasta tuntee kämmenen
Ryhdistä het' suoraselkäisen Akanoita jyväin kovat kyljetkin kavahtaa Sana on miehen mittainen, se luista ei Vaikka kultainen on pinta kivetyksen Alla kutsuvan kulkueen Odottanut olen tulevaa Odottanut olen Nyt kulutan mennyttä aikaa Jota uruilla unholan juhlitaan Vastuu ei avaa aapistaan Mielipahaa sitä saada tavaamaan Muistomerkkien päät kohdilla kokonuottien Kilvan hopeitaan kiillottaa, Jotka pelkin palkein hiillostaan Puhisevat saamatta kuloa kaimoineen nousemaan Odottanut olen tulevaa Odottanut olen Nyt kulutan mennyttä aikaa Jota uruilla unholan juhlitaan Sana on miehen mittainen, se luista ei Vaikka kultainen on pinta kivetyksen Alla kutsuvan kulkueen Odottanut olen tulevaa Odottanut olen Nyt kulutan mennyttä aikaa Jota uruilla unholan juhlitaan Ja kun ajattelen kuolemaa Ajattelen sitä Mitä saanut en milloinkaan aikaan Ja mitenkä minua huomenna soitetaan Uruilla unholaan? Uruilla unholaan? Uruilla unholaan? Uruilla unholaan? 02. Pohjoista Viljaa
Tuulesta kuuluu, ei ole kaikki kohdallaan
Yksi uupuu, eikä oikein jaksa toinenkaan Kuuta vasten voi nähdä suden ulvovan Vaan ei aamukasteen nousevan lehtiin pihlajan Näitä minä mietin, mietin kun katson etelään Ei ydintalvet siellä kalistele peitsiään Eikä päivä paista, paista itseään häveten Voi matalista vesistä päästä kävellen, kävellen - Vaan mepä käydään tuulta kylväen Pohjoista viljaa täällä taitetaan Pohjoista viljaa Pohjoista viljaa täällä taitetaan Kirkuvat linnut, kiertävät Kaata jäätyvää Kevään silmut, ne meillä silmuiksi myös jää Huutamalla voi saada kiven itkemään Vaan ei puhumalla toista anteeksi pyytämään, pyytämään - Ja niinpä meillä tuulta kylvetään Pohjoista viljaa täällä taitetaan Pohjoista viljaa Pohjoista viljaa täällä taitetaan Pohjoista viljaa aina vaan Vaan saavat vielä uuden pohjoisen ikuisuuden Haaskalinnut saalistaa Pohjoista viljaa täällä taitetaan Pohjoista viljaa Pohjoista viljaa aina vaan 03. Nämä Herrasmiehet
He eivät sarviaan seinille maalaa
Ei heitä rujouttaan saa halaamaan Eivätkä vesillä vilkkailla naaraa Kun eivät ujouttaan peittoon saa Tai piiloon vahvaa ihmisvihaa! Ympärillä ilma nauraa Misantrooppinen Luottamusta valavat vain kuolleen tilan kylmät hirret Ei haittaa oikean- vai vääränoppinen Kirjoista laulavat vain iankaikkisuuden virret Nämä herrasmiehet toisiansa, Eivät siedä edes unissansa Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin Kulkea taivasta kohti keskenään Huudot vähiin jäävät, kuten kuiskauksetkin Sovulla ei sijaa saada lehtereiltä tämän kerhon Kolkko katse salpaa keskustelutuksetkin Esiripun sijaan sulkeutuvat paksuun savuverhoon Nämä herrasmiehet toisiansa, Eivät siedä edes unissansa Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin Kulkea taivasta kohti keskenään Kantavat maljan, kantavat maljan itselleen Kantavat taljan, nyljetyn taljan eteiseen Vaikk' olis' arvokaskin tilaisuus, Kaikesta puurtaa ihmisvihaisuus Kaikesta puurtaa, kyynistä kultaa huokuu ikuisuus [Solo] Nämä herrasmiehet toisiansa, Eivät siedä edes unissansa Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin Kulkea taivasta kohti keskenään 04. Ajakaa!
Missä asuu ajomiehet?
Jotka vaaksamittaa vaarojen Pitävät pilkkanaan Kuka pirstoo ovenpielet? Jotta vaunut mahtavimmatkin Mahtuvat kulkemaan Kuka punoo nahkaruoskat? Joiden sivallusten jälkeen Taivahatkin halkeaa Moni vaipuu luminuoskaan Josta rattaan lailla rajuilma Yli huristaa En tahdo kultaa, kunniaa Kuulla vain ja ainoastaan Ajakaa! Ajakaa! Mitä päivää kelo kulkee? Kun ei yötä hämärässä voikaan Silmiin erottaa Ja moni kodin oven sulkee Taas rattaan lailla rajuilma Pihaan karauttaa En tahdo kultaa, kunniaa Kuulla vain ja ainoastaan Ajakaa! Ajakaa! Ei mahdu suurin surminkaan luppoaikaa Tähän almanakkaan Enkä tahdo kultaa, kunniaa Kuulla vain ja ainoastaan Ajakaa! Ajakaa! 05. Vaarallista
Voi olla vaarallista sukeltaa syvään
Voi olla vaarallista olla sukeltamatta Voi olla vaarallista katsoa silmiin Voi olla vaarallista olla katsomatta Sillä kuolema voi tulla yllätyksenä Voit sitä ehkä haluta tai vavista pelosta Voi olla vaarallista kerätä rahaa Voi olla vaarallista olla keräämättä Voi olla vaarallista, jos on jumala Joka vihaa elämää ja kiroaa rohkeutta Sillä kuolema voi tulla yllätyksenä Voit sitä ehkä haluta tai vavista pelosta [Solo] Voit olla hakemassa, jos etsit rakkautta Voit olla hakemassa, jos etsit vihaa Voit olla oikeassa ja rakennat rauhaa Ja olet oikeassa pyhässä sodassa Sillä kuolema voi tulla yllätyksenä Voit sitä ehkä ymmärtää, rakastaa kuin elämää [Solo] Voi olla vaarallista sukeltaa syvään Voi olla vaarallista olla sukeltamatta Voi olla vaarallista katsoa silmiin Voi olla vaarallista olla katsomatta Sillä kuolema voi tulla yllätyksenä Voit sitä ehkä ymmärtää, rakastaa kuin elämää 06. Vesi Jota Pelkäät
Ympärillä yötöntä ja ympärillä yötä
Ympärillä pylväitä marmorin makeaa Kauneuskin kerääntyy vain kauneuden myötä On vesi veden makuista, vaan veri erilailla sakeaa Siel vaurauden kuusikuusikuusimetsä huojuu Ja nousee rinnalle idyllin yltäkylläisyys Ja sairaudet pelon lailla toisahalla huokuu Ei epävarmuuden tilalla tuoksu iäisyys Ei vaivaa puute, huoli Omat pitävät huolen omistaan Eikä enää vastapuoli Tässä ajassa juhli voittoaan On syytä olettaa, on syytä yhteen vetää Kun terve puna elämän kasvoilta katoaa Niin pyhäpäivän aamu viimein autereena herää Ja kirkonkellot korkeuksista jakaa jokaiselle kutsuaan Silloin tiesin, mikä meidät erottaa Se on vesi, jota pelkäät Se on vesi, joka vihkimaljassa kestää Se on vesi, jota pelkäät Se on vesi, joka vihkimaljassa Se on vesi, jota pelkäät Se on vesi, joka vihkimaljassa kestää Se on vesi, jota pelkäät Jota pelkäät Jota pelkäät Jota pelkäät 07. Tie
Katkoviivan päältä matkamiehen nimen löytää
Jonka routa kylmän tullen mutkalle saa taipumaan Ja rospuutto jos pyhäin alla hetken kattaa pöytää Jää allekirjoittaneet silloin yksin istumaan Niin tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla Jos kuu ei paistaisi hopeaansa - Tummuvan taivaan alla Paras tapa toimia on ystäville kostaa Jos päätä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa Kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa Niin tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla Jos kuu ei paistaisi hopeaansa -Kuoleman kattilalla Aamukasteen vierellä kilvan palelee Ei siksi että nurmi kuuraa kantaa Kun kivisillä kengillä kauan kävelee Käy vierahaksi kuukin hopeineen Tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla Jos kuu ei paistaisi hopeaansa Niin tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla Jos kuu ei paistaisi hopeaansa Kuoleman kattilalla -tummuvan taivaan alla 08. Autuaat
Ei paina mieltä, vaikka hengetön
Huomenna hengetön, olisin nukkumassa nurmen alla Niin kovin kaivomme on vedetön, ontto ja vedetön Ei löydy tilkkaa edes raapimalla Kun kaivaa routa maasta onneaan Sen ymmärtää vain autuaat Piippolta huoli vaikka makaisin, selälläin makaisin Suojassa piilotetun tammikannen On sillä tiellä eikä takaisin, tuskimpa takaisin Palaavat jälkeen kylmän rautakangen Kun kaivaa routa maasta onneaan Sen ymmärtää vain autuaat Suuttuisi en, vaikka jo olisin, tuhkana olisin Uurnassa isoäidin akkunalla Kun riita-aika ei vain sotisi, ikäni sotisin Paineessa väkijuoman hirmuvallan Kun kaivaa routa maasta onneaan Sen ymmärtää vain autuaat Tie erottaa ja voimat kuluttaa Kun matka kulkee läpi täyttyvien hautuumaiden Ken aikoo kostaa ja ketä kurittaa Eihän meillä ole kun Ymmärrystä autuaiden Ymmärrystä autuaiden Ymmärrystä autuaiden Tie erottaa ja voimat kuluttaa Kun matka kulkee läpi täyttyvien hautuumaiden Ken aikoo kostaa ja ketä kurittaa Eihän meillä ole kun Ymmärrystä autuaiden Ymmärrystä autuaiden Autuaiden 09. Käki
Mistä lie ja kaukaa
Laskeudun päälle tämän kylmän ja onnettoman maan Ja kuinka silti jaksan nauraa Ja vielä pyytää sametista tehty käteesi tarttumaan Et silti saa Silmiisi katsomaan Silmistä sen huomaa kateuden Lähteessä uinut et ole milloinkaan liioin Kavaluuden suomaa kaunista ja arvokasta lahjaa et suostu avaamaan Silti et saa Silmiisi katsomaan Et sinä saa Silmiisi katsomaan Et milloinkaan Aika-ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy Ellei aika muista armahtaa Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän Käki suuntaa puhujaan Silkkisen salysiinin suojassa Voi vartiokin hetkeksi torkahtaa Sentään kuplivan kuohuviinin merkeistä On aamu tuima, jäljellä muisto vaan Saa sen hetken unohtaa Etkä saa Silmiisi katsomaan Et milloinkaan Aika-ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy Ellei aika muista armahtaa Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän Pääni suuntaan lyijyä kuumaa Käki suuntaa tulemaan 10. He Eivät Hengitä
Neljä seinää nurkista
Vetävät yhtä tuulta Huojuva heinä kurkistaa Pientareilla kahta puolta Matkasta tulee Matkasta tulee pitkä Kramofonin neulaa kiertää Samaa ympyrää He eivät hengitä enää samaa ilmaa He eivät hengitä enää milloinkaan Neljä suuntaa tuulista Jaksavat tarinoida Eihän öljyä voi suljista Hetkessä haravoida Yöaika päättyy Muttei se pääty aamuun Jää levy odottamaan Puolen vaihtajaa He eivät hengitä enää samaa ilmaa He eivät hengitä enää milloinkaan He eivät hengitä enää samaa ilmaa He eivät hengitä enää milloinkaan Enää milloinkaan [Solo] He eivät hengitä enää samaa ilmaa He eivät hengitä enää milloinkaan He eivät hengitä enää samaa ilmaa He eivät hengitä enää milloinkaan Milloinkaan Milloinkaan |