Jokainen teistä kutsun saa,
ruumiini nyt käydä raiskaamaan.
Jokainen kyllä vuoron saa,
kun pyydän; ranteeni taas raadelkaa

Sen raskaan taakan
tunnet olallas.
Eilisen paino
hiljaa, hiljaa, harteillas.
Teit tähän maahan,
jo jälkes pienoisen.

Ihmisen raato
kaatuu kuin vilja!

kertosäe:
Viljaa tämän maan kaadetaan!
Taas ajan ratas pyörähtää!
Ihmisen iltasoitto,
kaikuu halki maan!

Sen kainon hetken,
jo olet kokenut.
Nykyhetken kuona,
hiljaa, hiljaa, harteillas.
Loit tähän maahan,
jo katsees hätäisen.

Ihmisen ruoto
taittuu kuin vilja!

kertosäe

Minä olen ylpeä
likaisista käsistäni!
Minä en häpeä
arpisia kasvojani!

Sen pienen matkan,
jo olet kulkenut.
Huomisen paine,
hiljaa, hiljaa harteillas.
Veit vieraan maahan
jo pyyntös viimeisen.

Ihmisen raato kaatuu kuin vilja!

Vielä, en kaadu,
kantoliinasi laske ja
anna minun ajatella
anna minun ajatella

Itään, en vielä,
kasvojani käännä jos vain
kuuntelet
kuuntelet

Maaksi, en muutu,
hiekkasi säästä ja
anna minun ajatella
anna minun ajatella

Vielä, en luovu,
kiveni kaadan jos vain
kuuntelet
kuuntelet

kertosäe:
Taas tämän maan
juuret kasvaa saa,
vereen ja vihaan!
Taas tämän tien,
vihan, veren ja hien,
jalkamme täyttää!

Itse sen kutsuin
pyysin sen luokseni
Vastuun siis kannan,
seuraukset selätän

En! Etsi apuvoimaa!
Sen! Yksin hallitsen!

kertosäe:
Särkynyt mies
tekee painajaisen!
Ja sitä katsellen,
kääntyy se tie
jota kuljemme!
Sitä seuraamme.

Uneen sen laitoin,
mieleni avasin.
Vapauden annan,
henkiin sen herätän

En! Sitä hallitse!
Se! Miehen vangitsee!

kertosäe

Virtaa / elämämme
turhaan / sovitamme
uomaan / pakotamme
vasten / tahtoamme

kertosäe
Peru sanasi!
Peru valasi!
Ja ihmisen nimeen vanno
se mitä sisälläs tunnet!
Hylkää tapasi!
Hylkää uskosi!
Ja ihmisen vereen anna
se mitä sisälläs kannat!

Järkeämme / vastoin
luotamme / voimaan
korkeampaa / mantraa
toistamme / tyhjää

Jokaiselle annettakoon
vapaus valinnan!

kertosäe