Maailma on kuoleman odotushuone
Ja nimeäni
Odotan sen penkillä kylmällä

Takaa verhojen katselen kuinka te
Sotkette maailmaani
Sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä

Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
Täynnä kuolon ääniä
Ankara tuuli taivaalta raivaa
Esiin kylmiä tähtiä
Viimeistä arkunnaulaa
Juuri äsken naulattiin
Ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"

Te olette niin pirun nuoria
Teitä vain naurattaa
Viihdytte, vaikka maailma on pielessä

Minä käyn neljättäkymmentä ja
Arkku on jo ostettuna
Ja hautapaikka aivan kirkon vieressä

Ja minä luovutan
Luovutan
Luovutan ja jään
Viimein lepäämään
Lepäämään
Arkkuun viileään

Kankkulan kaivon kautta
Pullon pohjalta
Ponnistaa pienikin
Että siltä pohjalta
Olen tyytyväinen jos saan
Edes seuraa taksirengin
Seuraava asiakas
Vie kai pian senkin

Hukumme mainosroskaan
Ja joskus mietin
Jos en palaisi koskaan
Vaikka vain roskia vienkin
Mutta saan niin hyvää palkkaa
Että teen mitä käsketään
Sovussa elän
Ja sovussa lähdetään

Helvetinpyörä
(Pyörä pyörii aina)

Toisten epätoivo
On meille viihdettä
Nälkääkin nähdään
Ainakin TV:stä
Ja koneet käyvät
Kutoen labyrinttiään
Eikä ulos löydä
Meistä yksikään

Kylmässä yössä
Ei liiku oksakaan
Kuu on kalpea kuin kuolema
Alakuloista lauluaan
Aulaa outo lintu
Kun perheen yöpuulle
Laitan, ja itseni
Levolle kaivatulle