Tracks

01. Let's Drink
02. Tervaskanto
03. Viima
04. Veriset Äpärät
06. Liekkiön Isku
07. Palovana
08. Karhunkaatolaulu
09. Misty fields
10. Vesilahden Veräjillä
11. Nordic Feast



01. Let's Drink

Little red house, potato field.
Little forest, lake as far as you can see.
Woodshed, for my home brewed beer,
perfect place for drunkards like me

Never gonna give up my rugged live,
never sell my infertile soil.
Never gonna give up this simple style,
let's drink and enjoy.

Disappointment is who i live with,
great grief only mate from then,
every morning pangs of remorse
but it's so familiar like my old black horse.

Never gonna give up my rugged live,
never sell my infertile soil.
Never gonna give up this simple style,
let's drink and enjoy.


02. Tervaskanto

Järkälainem'mahtivaari,
talttumaton ikiurho,
korpehella katsastavi,
Jänkäsellä jäkättävi.

Kaiken nähny, kaiken kuullu,
kaiken tiänny, kaiken tainnu,
paljov' viälä näkemättä
kokematta, kuulematta.

Veripihkav' velloessa
havukarvat verestyvät,

oli kaiken nähny, kaiken kuullu, kaiken tiänny,
oli kaiken tainnu, kaiken nähny, kaiken kuullu,
oli kaiken tiänny, kaiken iannu, kaiken nähny,
oli kaiken kuullu, kaiken tiänny, kaiken tainnu.

Soat käyty viärehellä,
tappelukset takamailla,
nälkävuuet näkösällä

Kaiken nähny, kaiken kuullu,
kaiken tiänny, kaiken tainnu,
paljov' viälä näkemättä
kokematta, kuulematta.

Viäpi viälä vuasiaki,
kunnes kualo kannon kantaa

oli kaiken nähny, kaiken kuullu, kaiken tiänny,
oli kaiken tainnu, kaiken nähny, kaiken kuullu,
oli kaiken tiänny, kaiken iannu, kaiken nähny,
oli kaiken kuullu, kaiken tiänny, kaiken tainnu.

Yheksän yron ikeä,
vaariselta vahvimmalta.
Juuret maassa routassessa
vahvistavat ihojälttä


03. Viima

Sen Tuulen tuolta tunnen
Sen tuulen tuolta tunnen
Sen tuulen tunnen latvuksissa
Tunnen tuimat tuiskaukseses
Tunnen henkes hehkuvaisen

Sen Tuulen tuolta tunnen
Sen tuulen tuolta tunnen
Sen tuulen tunnen maani halki
Tunnen omaks iskut raivos
Tunnen tunnon tuonnimmaisen

Nouse aina noituissani
Iske, iske aina iskeissäni
laula aina laillessani
vihmo itses vihmoessas


04. Veriset Äpärät

Tahtomattamme synnyimmy,
synnyimme turvat urmeess' vuotaen,
vuotaen syksyisnä sateena,
sateena, verestäni mustan.

Punasilmämme hohkavat,
hohkavat korvain läpi äänet,
ää, huudot ja kirkukna,
kirkuna ilikiän naurun.

Me veriset äpäräiset,
ihtiriekit ikeväiset,
korven karkien kätköissä
matkammiestä metsästämme.

Oli isällämme tuuria,
tuuria vahingoksi äidin,
äidon kantavaksi saatetun,
saatetun, häpiäksi kaikkien.

Pimeydessä me kärsimme,
kärsimme aina jos on tarvis,
tarvis kallotuopist' juopa,
juopa matkalaisten kiusaksi.

Me veriset äpäräiset,
ihtiriekit ikeväiset,
korven karkien kätköissä
matkammiestä metsästämme.


06. Liekkiön Isku

Pelto palo,
loimo nieli viljatähkät,
ulenhenki tarpahutti,
roihu raiskas' rukkiin varret.

Kävi kato kauhistava,
kurja onni kammottava,
menetyski musertava
turha sao, masentava.

Kump' ei iskis' Liekkiöinen,
lostais' karu meltohenki!
Kump' ei iskis Liekkiöinen,
muistas' ilikijäinen!

Leivän leivon leppäsestä,
hongsar' revin ravintoni,
kärsin näljän närimällä
vuotan uutta kylvökautta

Kump' ei iskis' Liekkiöinen,
lostais' karu meltohenki!
Kump' ei iskis Liekkiöinen,
muistas' ilikijäinen!


07. Palovana

Salatuli, virvatuli
Piilos', kätkös' käpäjävi
Varron varsin polttamasta
Hipiätäin palonarkaa!

Vedet haihtuu kastuissani
Maatki palaa juostessani
Hurmeenhurja mielein velloo
Annan palaa, loihin liekin!

Vauhtiin pä äsen, mustaks' muutun
Loimusiuhke, palovana
Tuiske tuulen hurjan
Liikun, hyörin, vihmon, pyärin!

Katso, katso
Katso, katso
Voimiani

Katso, katso
Katso, katso
Voimiani
Tuiske tuulen hurjan

Lauhtuu ilma, kuolleeks' muutun
Marrasmaaksi, hiillokseksi
Synnyin tulikipunasta
Kuolen valomanalassa!


08. Karhunkaatolaulu

Karkahautti karhiainen
Mylleröitti messän herra
Kaatu maahan kuninkaana
Lävistyipi leppäsille

Kuusikoilla kankahilla
Keväsellä mehtilöillä
Kontioista kaaetahan
Kouvalaista pyyetähän

Kotoansa kassotahan
Sijoansa syynätähän
Seiväsvartta viillellähän
Keihäasvartta kokkeillahan

Karkahautti karhiainen
Mylleröitti messän herra
Kaatu maahan kuninkaana
Lävistyipi leppäsille

Pejihaiset pijetähän
Messäläistä muistetahan
Ukolleki uhratahan
Poikoansa palvotahan

Karkahautti karhiainen
Mylleröitti messän herra
Kaatu maahan kuninkaana
Lävistyipi leppäsille


09. Misty fields

I can remenber the horses of the pasture
misty mornings and cool of the evenings.
I can remember when the wind whistles
in the corners of the house.

I can feel the fear of the dark
when shaking under
my little bed trying to squeeze
the pillow to my safety

Riding to the grain fields
days of childhood in my memories
flying over the hills unforgettable
over and over again.

In my dreams i live again
my childhood life from night to night.
I could wake with the smell of new-mown hay.
I could wake and taste the blood in my mouth.

I can feel the fear of the dark
when shaking under
my little bed trying to squeeze
the pillow to my safety


10. Vesilahden Veräjillä

Kasvoi kerran kaunis lapsi
Niin yleni ukon poika
Kirmu kiivas kassapäine
Vesilahen vallasmiesi
Nelivuosna nelisteli
Paimenkoiral' kulleroitti
Viisivuosna hevon päällä
Uju yli kaakilan lahden

Saapu kirmun kotomaille
Miehenalum majasille
Hunnun herra ristimiesi
Kumartaja ristin kjesun
Hunnun herra puhu paljo
Luikutteli lorujansa
Saarnojansa sepitteli
Unkasi ukon omnia

Sep'moli liikaa kirmuselle
Vesilahen valtiaalle
Suurel' sotipäällikölle
Miekkajalle mahtavalle
Kirmu viisas vallitsija
Laitto säilöihin soturit
Vangitsihe hunnun herran
Kiinni köytti kiesun koion

Kirmu näin sanoiski virkki
Hunnun herralle huhuili
"Jätä uskos llity meihim
Mikäli mielit vielä elää!"
Pelänny ei hunnun herra
Vielä viipy vaitonaisna
Kirmun puolesta rukoili
Vaikka puuhun naulittaisi

Sakaselän Naulinkaril'
Hunnun herra unohettiin
Miettinmähän tuumimahan
Kuollako vai eikö kuolla
Yöhyellä pimiällä
Kirjokannel kuutamolla
Tuli apu tovereilta
Kiesun kuvan kumartajilta

Hilja-neito kiesulainen
Oli apu hunnun herran
Lapsi kiinni lautassansa
Saapu kovalle karille
Helja-neito hiljaa hiipi
Ohi kävi vartijoitten
Vapautti hunnun herran
Kerilahen salasaunaan

Kiroeli kirmu plajo
Kunnei nähny vihulaista
Saaressansa satimessa
Sakaselän naulinkaril'
"Miksen korja kuolettanu
Tappotyötta en tohtinu
Henkeä vieny hunnun herralt
Kuristanu kalantilaista?"

Kiinni saatiin hunnun herra
Jälleen jäihe satimehen
Tällä kertaa ainaiseksi
Iäks ikikuunaiseksi
Hunnun herran käety lähti
Kourat irtos' repimällä
Torsot verta hyrskähteli

Kiristivät kourantyngät
Raual polttivat valtimot
Siihen suistu hunnun herra
Väsy vanhus vaivaamasta
Kirmun töitä kauhisteltiin
Teko pääty tarinoiksi
Noissa maissa messäsissä
Vesilahen veräjillä


11. Nordic Feast

Kasvoi kerran kaunis lapsi
Niin yleni ukon poika
Kirmu kiivas kassapäine
Vesilahen vallasmiesi
Nelivuosna nelisteli
Paimenkoiral' kulleroitti
Viisivuosna hevon päällä
Uju yli kaakilan lahden

Saapu kirmun kotomaille
Miehenalum majasille
Hunnun herra ristimiesi
Kumartaja ristin kjesun
Hunnun herra puhu paljo
Luikutteli lorujansa
Saarnojansa sepitteli
Unkasi ukon omnia

Sep'moli liikaa kirmuselle
Vesilahen valtiaalle
Suurel' sotipäällikölle
Miekkajalle mahtavalle
Kirmu viisas vallitsija
Laitto säilöihin soturit
Vangitsihe hunnun herran
Kiinni köytti kiesun koion

Kirmu näin sanoiski virkki
Hunnun herralle huhuili
"Jätä uskos llity meihim
Mikäli mielit vielä elää!"
Pelänny ei hunnun herra
Vielä viipy vaitonaisna
Kirmun puolesta rukoili
Vaikka puuhun naulittaisi

Sakaselän Naulinkaril'
Hunnun herra unohettiin
Miettinmähän tuumimahan
Kuollako vai eikö kuolla
Yöhyellä pimiällä
Kirjokannel kuutamolla
Tuli apu tovereilta
Kiesun kuvan kumartajilta

Hilja-neito kiesulainen
Oli apu hunnun herran
Lapsi kiinni lautassansa
Saapu kovalle karille
Helja-neito hiljaa hiipi
Ohi kävi vartijoitten
Vapautti hunnun herran
Kerilahen salasaunaan

Kiroeli kirmu plajo
Kunnei nähny vihulaista
Saaressansa satimessa
Sakaselän naulinkaril'
"Miksen korja kuolettanu
Tappotyötta en tohtinu
Henkeä vieny hunnun herralt
Kuristanu kalantilaista?"

Kiinni saatiin hunnun herra
Jälleen jäihe satimehen
Tällä kertaa ainaiseksi
Iäks ikikuunaiseksi
Hunnun herran käety lähti
Kourat irtos' repimällä
Torsot verta hyrskähteli

Kiristivät kourantyngät
Raual polttivat valtimot
Siihen suistu hunnun herra
Väsy vanhus vaivaamasta
Kirmun töitä kauhisteltiin
Teko pääty tarinoiksi
Noissa maissa messäsissä
Vesilahen veräjillä