Viikate - Surut Pois Ja Kukka Rintaan lyrics
 |
Tracks 01. Karmiini Juhlasali
02. Otteita Syksystä 03. Rauta-Airot 04. Kuolleen Miehen Kupletti 05. Kurjat Kurjet 06. Aamulinnut 07. Piispa Ja Minä 08. Leimu 09. Kaunis Kotkan Käsi 10. Varjojen Yö 11. Kivi Itkee Vihreää 01. Karmiini Juhlasali
Hohto tuo yhdeksän auringon
Kun kengät on lakerinahkaa Kiinni napitan paidan, lumivalkoisen Kun prässit sirkkelin terinä soi Ei ryntäillä päätä ei pahkaa Avulla kiiltävän vahan, hiukseni muotoilen Peilissä seisojaa tuijotan Ja suoristan liitua raitaa Jostain laskee kämmen kylmä olallein Tiedän seurassa tässäpä ei Ei kuljeta polkua kaitaa Litteän hopean kaivan ovesta huulillein Yleisön seassa ystävät nään Ystävät todellakin Hymyilevät seinät salin karmiinin Parrasvalojen loisteeseen jään Keiloihin liekehtiviin Liekit kyllä liittyy illan ihmisiin Taivansinisen sävelet soi Toisille lohtua kantaa Minä nuotin avaan jälleen punaisen Ja yleisön seassa ystävät nään Ystävät todellakin Hymyilevät seinät salin karmiinin Parrasvalojen loisteeseen jään Keiloihin liekehtiviin Liekit kyllä liittyy illan ihmisiin Orkesteri lähtömerkin antaa Alkusoitto on tutun kuuloinen Nuottiteline valettu painavaan rautaan Minä tiedän kelle kumartaa 02. Otteita Syksystä
Eihän huolehdita tulevaa
Eihän huolestuta kun taas aamu nousee Menneessä riittää purtavaa Keltaiset lehdet ympyrän kun sulkee Syys päiväkirjaani kirjoittaa Kaunolla kirjaa ja viivaa alle Paikkansa välimerkit saa Paikoilleen sydänalasimen alle Paikkansa alasimelle Mikä minua tukistaa Kuka niskavillojani kehrää Rottingin suoristaa Päin kesän kulottamaa selkää Epäilevän Tuomaan herättää Jaakko kun kiviänsä jälleen heittää Virsi on tuttu ennestään Vain paksummat vuosirenkaat vanhat peittää Paksummat vanhat peittää Mikä minua tukistaa Kuka niskavillojani kehrää Rottingin suoristaa Selkääni punottavaan Pakottavaan, kelloista kosteaan [Solo] Mikä minua tukistaa Kuka niskavillojani kehrää Rottingin suoristaa Päin kesän kulottamaa selkää Miksikö tätä pelkään Mikä minua tukistaa Kuka niskavillojani kehrää Rottingin suoristaa Selkääni punottavaan Pakottavaan, kelloista kosteaan 03. Rauta-Airot
Ulapalta saapuu, josta rantoja ei näy
Vielä rasvatyven, edes koillistuuli käy Mies veneessänsä, ja aatos aaltojen Ylpeänä soutaa, hankaimet naristen Jos airon pudottaa Ei pinnalle jää kellumaan Alle laineiden Jää airo rautainen Elämäänsä lipuu, kokka kolhien Saalista täynnä, ovat verkot toisien Vastatuuli yltyy, joka paatin kallistaa Tuhdon alla makaa, juomaa ruskeaa Jos airon pudottaa Ei pinnalle jää kellumaan Alle laineiden Jää airo rautainen [Solo] Aamun aamun, aurinko valjastaa Vene hiljaa lipuu, vaan ilman narinaa Perätuhdon alla, pullo tyhjä on Saapunut rantaan, luokse kaislikon Jos airon pudottaa Ei pinnalle jää kellumaan Alle laineiden Jää airo rautainen Alle laineiden Jää airo rautainen Alle laineiden Jää airo rautainen 04. Kuolleen Miehen Kupletti
Taisin olla kuuden, kun isä kerran kysyi:
"Poika, juotko jo viinaa?" Aivan kuuden vanha olin Silloin kyllä, kun isä kysyi: "Poika, juotko jo viinaa?" Ja mitä silloin pystyy vastaansanomaan Kun kysyjä on mies joka kaiken opettaa Niin katson kuinka lasittunein silmin tuijottaa Ja tivaa: "Juotko jo viinaa?" Kun piilosilla ollaan, isä laskee sovinnolla sataan Kuuluvaan ääneen Kun piilosilla ollaan, isä laskee sovinnolla sataan Kuuluvaan ääneen Vaan kun päästynä on kahteentuhanteen On silloin syytä pienten poikain mennä vuoteeseen Niin katson verhon takaa, kuinka isä pöydän päällä makaa Kuuluvaan ääneen Kun äiti lähti, tuumattiin kyllähän me miehet pärjätään Kun äiti lähti pois [Solo] Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainostaan Hetkisen aikaa Kaurapuuron päällä silmä voinen kiiltää jaksaa ainostaan Hetkisen aikaa Vaan tänä aamuna ei silmä pääse sulamaan Ovat enkelit ne vieneet isän yöllä mukanaan Niin kertoo kiltti setä sairaalassa, istuu viereen ainoastaan Hetkeksi aikaa [Solo] 05. Kurjat Kurjet
Kertovat tasaista tarinaa
Jota pddse ei pienimmdt tikkana kuulemaan Kertovat tasaista tarinaa Jota pääse ei pienimmät tikkana kuulemaan Pahan suopa on osassa sankarin Ystävyys lukittuna on vankina kellariin Täällä ei sana kuulu, eikä se tehoa Ei ole rautasoljistakaan apua Heti konin leikkinsä kun alkaa Kumpupilven takaa Kurjat kurjet esiin kaartaa Kun pöytään tullaan hattu on pois Eikä kukaan ruoalla leiki, ei taituroi Tämä leipä vaan viljasta leivotaan Jota hyvä ei ole kylvänyt sarkaakaan Ei sana kuulu, eikä se tehoa Ei ole aasin korvistakaan apua Heti konin leikkinsä kun alkaa, Kumpupilven takaa Kurjat kurjet esiin kaartaa On miestä viety ja miestä on tuotu Vaan toisia miehiä raahattu On leveään syöty ja pitkään juotu Ei luita kuivia kaluttu Sitä en minä sano, kyllä apua on Tuosta aurasta lumisina talvina Mutta öiseen aikaan huoneeseen Tuo omatunto parillisen teräviä sarvia Ei sana kuulu, eikä se tehoa Ei ole rautasoljistakaan apua Kaita polku auran myötä levenee Nouseva pöly sinisilmiä kirvelee Heti konin leikkinsä kun alkaa, Kumpupilven takaa Kurjat kurjet esiin kaartaa 06. Aamulinnut
Puuvanhus omeniaan kantaa
Silkkilehdet hennot suojanaan Yölliset viitoissaan ovat Saaneet piiloistaan pois Taakse orapihlajaisen seinän vaanimaa Katkeruuden viitta kuulaat peittää Valkeatkin mukaan sullotaan Saalis toiveen ylittää Vaan on aika hyvittää Teot pimeässä tehdyt Minä muistan kaiken sen nyt, kun Lauloivat aamulinnut Ja me tunsimme itsemme Lauloivat aamulinnut Ja me tunsimme itsemme Lauloivat aamulinnut Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi Vakka täysi ja kaksi puolillaan Katumuksen puulle alas lasketaan Vähin äänin katoaa vain heinäniityn lakoaa Enää luvatta ei lainaa Minä pääni muistan painaa, kun Lauloivat aamulinnut Ja me tunsimme itsemme Lauloivat aamulinnut Ja me tunsimme itsemme Lauloivat aamulinnut Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi Lauloivat aamulinnut Ja me tunsimme itsemme Lauloivat aamulinnut Ja me tunsimme itsemme Lauloivat aamulinnut Ja me tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi 07. Piispa Ja Minä
Pappeja kyytiin
Ja suntiot vuoroansa odottaa Mikähän olla mahtaa Kun kirkon miehet joukolla jonottaa Samalla tuhdolla istutaan Piispa ja minä Tähän veneeseen nousemaan Päästiin viimeisinä Oli vedessä suolaa Suolaa tai vaikka makua sokerin Kyllä kirkon verkot nostaa Nostaa siinä miehen kun liperin Samalla tuhdolla istutaan Piispa ja minä Tähän veneeseen nousemaan Päästiin viimeisinä "Nyt, Herra, armos suojaan" Yli selän virsi kajahtaa Laululla lohdun tuomaan Saavat hengenmiehet hetkeen vaikeaan Apostolit opettaa Kohdalla ollaan Jossa rovasti pinnan alle painautui Nähdä ehti Raatteen, Kollaan Vaan viimein Ahdin syliin hautautui Ahdin syliin hautautui Ei sielu vaan myös ruumis lepoansa kaipaa! 08. Leimu
Onko teillä kotia, josta lämpö huokuu
Jossa pääse ei turvattomuus sänkyjä petaamaan Onko teillä vaurautta, josta pöydät notkuu Josta pesee, kun edellä hevosten puuaidat lakoaa Onko teillä perhettä? Hurmaava vaimo Joka pellavapäisiä kultakutreja vaalii ja paimentaa Toiset sen taitaa, onnen ja karkelon Osaavat elää elämäänsä pysymällä paikallaan Levoton leimu Osanani täällä on Tuulesta laulaa Kuoromme rauhaton Käpy selän alla tuli alla varpaiden Kun tietä riittää, yhtä paljon tästä suuntiin molempiin Kuoromme laulaa Leimuissa lepää levoton Kuoromme laulaa [Solo] Levoton leimu Osanani täällä on Tuulesta laulaa Kuoromme rauhaton Kuoromme rauhaton 09. Kaunis Kotkan Käsi
Myötätuuli päällään mua kuljettaa
Maisemien kauneimpien kautta kieputtaa Enkä pudota voi - muille kellot soi Mua silkkisellä kämmenellä elo kättelee Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa Ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa Kun viimein ilta saapuu isoäiti hyräilee "Kaunis kotkan käsi" Turvallinen olo minut tuudittaa Vastatuuli vihaisena ohi puhaltaa Sitä mieti en - sekaan peilien Minä kävelen ja katson, olen sydän paikallaan Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa Ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa Kun viimein ilta saapuu isoäiti hyräilee "Kaunis kotkan käsi" Selät hopeaiset alas varisee Paine matalampi myötätuulen halkaisee Jokin vinossa on - muiden ahdingon Näen vaan en välitä ja poskeni pullistan Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa Ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa Kun viimein ilta saapuu isoäiti hyräilee "Kaunis kotkan käsi" Eikä ajat muutu... Pahan puoli syödäkseen... Ja viimein ilta saapuu isoäiti hyräilee "Kaunis kotkan käsi" 10. Varjojen Yö
Valoa ei varjossa näy, iloa ei surusta jää
Pois lähdettyäs aurinko sammui Kylmä ja kuollut nyt on maa Viluisen tunnun tuuli saa Varjona käy - varjojen yöhön Sydäntä et antanutkaan, valheellisen sanasi vaan Niin minulta veit valoni kaiken Särön sai kello kohtalon Nyt ääni sen on soinnuton Varjona käy - varjojen yöhön Sydäntä et antanutkaan, valheellisen sanasi vaan Niin minulta veit valoni kaiken Särön sai kello kohtalon Nyt ääni sen on soinnuton Varjona käy - varjojen yöhön 11. Kivi Itkee Vihreää
[Instrumental]
|