Hiljaisuus surun varjojen kasvaa maasta kuiskaten,
Valo värjyy, maailma uneen vaipuu, ilta särkyy ja aurinko hiipuu.
Harmaa muuttuu yöksi, nukkuessaan laulaa kylmän vihan tarinaa;
Verta, tulta ja kuolemaa!
Muistakaa!
Tuulten syliin nukahtaa talven väsynyt kuningas.
Huomen pitkään viipyy, vain kuu taivaalle piirtyy.
Kaukaa, sen unesta valot lepattavat laskevat, ilma tuoksuu muistolta ja nyt olemme yksin.
Verta, tulta ja kuolemaa!
Maailma palaa, se muistakaa!